Perjantai ja uusi läppäri=love

Ah, perjantai, vihdoinkin. Töissä oli taas vähintäänkin jännää enkä jaksa edes ajatella mitä tapahtuu, kun vakkarit jäävät kesälomille. Mutta se töistä. Eilen siivottiin ja käytiin Gigantissa hakemassa mulle uusi pienokainen eli Toshiban läppäri. Mietin koko viikon onko mulla varaa/järkeä/tarvetta ostaa niin kallista konetta mutta kun se on niin hieno ja nätti ja siinä on blu ray -asemakin ja kaikkea ja hemmetti sentään, mähän olen töissäkin sitä varten että on sitten rahaa ostaa jotain (perustelen sitä näköjään vieläkin, fml x). Myyjä oli hauska, kun se alkoi heti kauppaamaan jotain lisävakuutusta ja yritti pelotella sillä miten "parin vuoden päästä koira syö puolet koneesta ja sitten kotivakuutus ei korvaa" jne. jne. Iskä kysyi osuvasti, että onko se niin huono laite, että pitää erillinen vakuutus oikein ottaa. XD Asennusurakka olisi edessä huomenna, nyt olen liian väsynyt.

Olen viikonlopun yksin Paraisilla ja tarkoituksena on lähinnä maata ja röhnöttää sisällä tai ulkona jos säät sallii. Kokeilin tehdä tänään congo barseja, joista tuli hyviä, vaikka mittayksiköiden muunnokset vähän epäilyttivätkin. Toinen converteri sanoi 3dl ja toinen 5dl sokeria joten päätä siinä sitten. Nyt katson Kauhun oppitunteja, juon teetä ja yritän pysyä hereillä kymmeneen asti. Voi tätä elämää.

Ai niin! Jumaliste menee hermot Postiin. Ostin niiden kalliin edelleenlähettämispalvelun ja eikös keskiviikkona Haski ilmoita, että mulle on tullut joku kirje sinne. Pistin vihaista asiakaspalautetta ja sain automaattisen viestin, jossa pahoiteltiin, että nyt on ruuhkaa ja vastauksessa voi kestää. Voi jessus.

Edelleen kipeä ja nyt myös vihainen.

Tästä "pienestä flunssasta, joka varmaan menee nopeasti ohi" on kehittynyt jokin hirviö, joka hämmentää lääkäreitä ja hoitajia. Viikonloppuna olo oli jo niin kamala ettei mitään määrää ja maanantaina soitin Yths:lle saadakseni ajan lääkärille. Puhelimen toisessa päässä sanottiin, että ensin terkkarille ja sitten pääset ehkä lääkärille jos on vakava asia. Meinasin alkaa huutamaan mutta yskitti niin lähdin sitten kiltisti yliopistolle. Siellä pääsin terkkarille, joka jatkoi "lääkärille pääsee vain jos on oikeesti kipeä" linjaa. Mitataan kuume: 39 astetta. Sitten tulikin kiire saada mut jonkun lääkärin luo. Lääkäri oli ihan jees ja lähinnä järkyttynyt siitä miten olin ylipäätänsä vielä pystyssä. Sain antibiootteja ja jotain kuumetta alentavaa lääkettä ja käskyn tulla keskiviikkona uudestaan johonkin testeihin. Kiitos antibioottien pystyn syömään mutta mihinkään muuhun ne eivät tunnu tehoavan. Keskiviikkona kävin siellä uudestaan ja silloin ei ollut kuumetta mutta tulehdusarvot olivat nousseet. Tänään lääkäri soitti ja sen sijaan että se olisi osannut sanoa mikä mulla on, se käski mennä päivystykseen ottamaan keuhkokuvat. Onneksi terveyskeskus on tässä ihan vieressä, joten menin sitten sinne tuntien oloni kovin pieneksi ja yksinäiseksi. Mitäs siellä sitten. Ei ainakaan mihinkään keuhkokuviin! Kuunnellaan keuhkot (ei edelleenkään kuulosta epänormaalilta) ja todetaan että tulehdusarvot on taas nousseet. Mutta ei tosiaan keuhkokuvia, koska keuhkot kuulostaa normaaleilta ja se kuvaus olisi vain turhaa rasitusta. Kuumeelle (joka edelleen vaihtelee alilämmöstä 39 asteeseen) ei voi kuulema tehdä mitään. Mene kotiin ja lepää. Mutta tule huomenna uudestaan niin katsotaan onko tulehdusarvot nousseet. Jos ovat niin sitten pääset keuhkokuviin! Ja tästä sain maksaa 14 euroa?! En saanut tietää mitään uutta ja olen edelleen kipeä. Oikeastaan nyt on vähän parempi olo, koska olen niin vihainen. ARGH.

Pimeä keittiö ja jänniä unia. Opettajatrauma ehkä vältetty.

Olen nyt parina yönä nähnyt jänniä unia, jotka ovat keskittyneet Paraisille. Viime yönä oli vuorossa kevätjuhlaviikonloppu ja mun piti nähdä Annika keskustassa. Iskä käskee ottamaan "paremman auton" ja ojentaa avaimet '07-malliseen mustansiniseen mustangiin. Reaktioni on lähinnä "O.O ja omg, omg, pystynkö mä hallitsemaan tota, kun siinä on V8:n kone ja omg, omg"!!!!!! Pääsen keskustaan ja parkkeeraan Ärrän eteen. Menen asioilleni ja muutaman tunnin päästä tajuan, että ei helvetti, jätin sellaisen auton Paraisten R-kioskin eteen ilman vartiointia! D: Juoksen kadulle ja huomaan, että auton ympärille on kerääntynyt kiitettävä joukko ihmisiä. Ihan vähän omahyväisenä kävelen auton luo avaimia heilutellen. Siitä uni sitten hyppääkin johonkin metsään, jossa tapahtuu kaikkea outoa ja siellä on paljon ex-luokkakavereita. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin mun osalta. BUAH. *smug*

Tänään oli taas Conditin lehdistöseminaaria. Condit on siis se opettaja, jota olen pelännyt hysteerisesti ekasta opiskeluvuodesta lähtien. Mutta en enää! Menin tunnille niin huonosti valmistautuneena esittelmään kotiläksyni (lue jotain lehteä ja kerro sitten millainen se on ja millaiset ihmiset sitä lukevat) mutta en ollut pyörtyä kauhusta vaan otin ihan rennosti ja soljuin läpi koko homman. En ehkä kovin elegantisti mutta kunnialla kuitenkin. Nyt mietityttää, että olenko minä kasvanut ja kovettunut vai onko opettaja pehmennyt ja höppänöitynyt vanhuuttaan (se siis jää eläkkeelle huhtikuussa)? Se kurssi osoittautuu varmasti vielä tosi kirotuksi mutta olen silti tyytyväinen, että otin sen. Muuten olisi jäänyt iäksi kauhukuvat siitä yhdestä opettajasta, joka ei nyt sitten loppujen lopuksi olekaan ihan kamala. Kai. Pessimisti minussa muistuttaa, että tässä ehtii tapahtua vaikka mitä. x)

Tein tänään ihan älyttömän hyvää tonnikalavuokaa ja vähän vähemmän hyvää ananaskakkua. Olin kerrankin keittössä (yksin) valoisaan aikaan, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni. Kukaan ei siis ole vieläkään vaihtanut keittiönlamppua, joka paloi reilu viikko sitten. Mikäs tässä, odotetaan että liesituulettimen lamppu palaa, ehkä sitten jotain tapahtuu. Mutta luultavasti ei, koska tiskipöydän yllä on vielä loisteputkilamppu. Miten voi olla niin helvetin vaikeeta ostaa lamppu ja pistää se paikoilleen?! Mäkin pystyin siihen syksyllä ilman suurempia ongelmia. Talouspaperikin loppuu muuten pian. Kukakohan sitä hakee? Minä varmaan, kun ollaan ensin kärvistelty kaksi viikkoa ilman. FAIL, soluasuminen, FAIL.


Ihkutinko tänne jo uutta Sherlock Holmes-leffaa? Käytiin katsomassa se Tanjan kanssa ja oli ehdottomasti kannattava käynti. Se on tosi hauska ja tykkään kovasti Watsonista, ymmärrän Suvin nurinaa nyt paremmin. ;) Olen myös jatkanut Star trekin katsomista. Pääsin jo 2. kauden legendaariseen "Amok time" jaksoon, jonka olen nyt katsonut pariin otteeseen. Se on vaan niin loistava. Yksi asia onnistuu aina pistämään silmään. Ihan sama kuinka monta onnetonta punapaitaista miehistönjäsentä heittää henkensä, aluksen väkiluku pysyy aina samana. Missä vaiheessa ja missä ne pysähtyvät hakemaan lisämiehitystä, että väkeä on aina 430 henkeä? :'D

Ja loppuun:

"Be careful."
"Sound medical advice!"

- McCoy and Kirk

Kylmää ja kaunista

Kävin tänään terkkarilla, kun yskän ja kurkkukivun yhdistelmä, joka on vaivannut nyt melkein pari viikkoa, päätti tulla taas vähän pahemmaksi. Siinä kävi juuri niinkuin oletinkin, eli ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja juoda kuumaa. Jos ei ensi viikon loppuun mennessä helpota niin sitten uudestaan lääkäriin. Eikä saa mennä salille tai muutenkaan rasittaa itseään. Ärsyttävää mutta ei siinä sitten muukaan auta. Lohdutukseksi ostin hunjamantelitäytteistä valkohomejuustoa ja viikunoita.

Aamulla oli ihanat -25 astetta. Urhoollisesti tarvoin ruotsin tunnille, missä pelattiin Aliasta yliopistosanoilla. Sitten kävin kirjastossa toteamassa, että kaikki haluamani kirjan kappaleet ovat lainassa ja sitten kaupunginkirjastossa toteamassa, että se aukeaakin vasta yhdeltätoista ja kello on nyt kaksikymmentä yli kymmenen. En jäänyt odottamaan.

Keittiön kattolammpu on edelleen palanut. Se on varmaan pimeenä aika kauan, koska minä en sitä rupea vaihtamaan, kun olen sen viimeksi vaihtanut. Jos on niin käsi ettei pysty ostamaan lamppua ja vaihtamaan sitä, niin sitten ollaan pimeydessä, mulle on ihan sama. *grumble*

Muistaakseni lupasin joillekin, että pistäisin eeppisiä kuvia vihreistä toppahaalareista, jotka pelastivat kuusenhakuretken ennen joulua. Melkein tekisi mieli pyytää äitiä lähettämään ne tänne, tyylikkyydestä viis. x)


Toinen kuva on hienosta laukusta, jonka Michelle lähetti myöhästyneeksi joulu/synttärilahjaksi. Thanks girl! <3

Että näin tänään

Täytin aamulla Kelan selvitystä puuttuvista opintosuorituksista, kun en ole vielä saanut Japanin opintopisteitä mihinkään rekisteriin. Papereissa kysyttiin suoritettavaa tutkintoa ja mun piti tarkistaa se weboodista, koska en muistanut tarkasti. O.o Tuntuu vähän päämäärättömältä eikä se ole yhtään kivaa. Tiedän että torstaiksi on käännös, maanantaiksi lehtijuttu ja keväällä pitäisi saada kandi purkkiin mutta mitä ihmettä teen kesällä? Haluan jonnekin ulkomaille (mieluiten kesätöihin) mutta minne ja miten?

Kämpässä on sentään nyt patterit kunnossa, vaikka sekin oli taas hieman turhan vaikeeta. Enkä hirveesti arvostanut, kun korjaaja toteaa heti alkuun, että "juu, sä olet näköjään kolhassu tota termostaattia, kun oot siirtänyt pöytää tai jotain". En voinut olla kysymättä, että onko keittiön (ja kaikkien muiden huoneiden..)patterissa sama vika, jos olen vaikka käynyt riehumassa pöydän kanssa sielläkin. Argh. >_< Lisäksi sain hyviä sisustusnevoja, joissa oli vaan se pieni vika, että mun täytyy ihan oikeasti asua täällä. Muutenhan ei olisi mitään väliä vaikka pöytä olisi oven edessä tai jos lämpömittari on keskellä lattiaa.

Plussana se, että sain uuden fitspirationin, kun katsoin Leveragea. Kiitos Eliot, kiitos.