Kevätnuha selätetty

Kovin se yritti mutta keskiviikkona olo oli jo parempi ja nyt oon taas ihan terveenä. :D Tänään kävin (toivottavasti) kevään viimeisessä tentissä (Kysymys 1: Miten sukupuolia tuotetaan nimittelemällä ja kiusaamalla? ja sitä rataa) ja ostin kesän ekan uutuusjätskin eli Cornetton sitruunatuutin.

Tilasin muutaman kirjan (nettishoppailu on liian helppoa...onneksi eivät sentään maksaneet kuin 4€/kpl) ja ne tulivat tänään. Eka on Stephen Kingin novellikokoelma Four past midnight, jonka halusin lähinnä siksi, että siinä on The Langoliers. Toinen on jännä feministinen scifi-teos 80-luvulta. Kirjoittaja on Suzette Haden Elgin ja kirjan nimi Native tongue. Siinä on rumin kansi ikinä. Oikeesti, olisin melkein maksanut ylimääräistä saadakseni jonkun muun painoksen koska yyygh.

Kattokaa ny. >_<

Muutaman sivun perusteella sisältö on kuitenkin hyvää eli ehkä kannen kestää, ja jos ei niin ainahan siihen voi taituroida omat kannet.

Ensi viikolla on pääsiäsloma ja olen tulossa ensin Saloon ja sitten Paraisille. Siellä on muuten vihdoinkin se nimiäänestys ja iskä raportoi, että ihmisiä yritetään nyt saada Länsi-Turunmaan kannalle sillä perusteella, että kylttien uusiminen maksaisi niin paljon. Voi jessus sentään.

Gaiman, I love you.

Luin Hautausmaan pojan ja vaikka se ei ole uusi American gods (koska sitä kaikki oikeasti odottaa) niin oli se taas pirun hyvä. Alku ei oikein iskenyt mutta puolivälissä lähti ja totetsin, että olen heikkona juuri sellaisiin tietynlaisiin Gaimanin hahmoihin. Silas. Kiitos tästä. Nyt haluan sen englanniksi (omistushalu much?) mutta yritän hillitä itseäni ja tilata vasta ensi kuussa, koska silloin on synttärit. :D

Lainasin kirjastosta myös ruotsin oppikirjan, uskokaa tai älkää.

Huomenna on heti aamusta ihana käännöstunti, jossa ihmiset pääsevät haukkumaan käännöstäni (yay, odotan innolla) ja keskiviikkona olisi eka proseminaari tunti ja joku aihekin olisi kuulema hyvä olla. >_>

Yksin kotona

Hammaslääkäreissä on se ikävä puoli että ne harvoin muistavat suomentaa puhettaan potilas raukalle, joka suu ja silmät ammollaan kuuntelee ylitseen käytyä keskustelua ja yrittää ymmärtää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopulta hammaslääkäri toteaa ihan selvällä suomen kielellä, että juu, hoidetaan se nyt heti ja seuraavaksi suussa on kolme laitetta ja kaksi paria käsiä. Ja vihloo niin helvetisti. Raastava tuska kestää viitisen minuuttia ja sitten ollaankin tunkemassa ovelle hoitolappu kourassa. Kiitos ja hyvää viikonloppua. Ovi painuu kiinni. Hämmentyneenä ja kivuissani menen aulaan ja vuoronumeron otettuani istun tutkimaan lappua. Jaa, että pintavauriota korjattiin. Onko se eri asia kuin reikä? Saan odottaa vartin ennen kuin pääsen maksamaan ja nyt voin heittää hammaslääkärin mielestäni seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tai sitten ei, koska hammasta vihloo vieläkin ja en pysty pureskelemaan kuin toisella puolella suuta. Mutta ehkä tämä tästä ja jos ei niin menen yths:lle valittamaan.

Hammaslääkärin jälkeen pyöräilin Prismaan, sinne on kämpiltä joku 3-4 kilsaa eli ei mikään mahdoton matka, mutta ostosten kuljettaminen on vähän vaivalloista. Matkan varrella pysähdyin parilla kirpputorilla, jotka olivat molemmat sitä luokkaa ettei mihinkään tehnyt mieli koskea ja ulos päästyään toivoo, että haju ei ehtinyt tarttua vaatteisiin. Lyhyesti: ei tarvitse mennä uudestaan.

Koko asunto on viikonlopun ajan vallassani, kun kaikki muut häipyivät omille teilleen, joten olen luonnollisesti käyttänyt tilannetta hyväkseni ja huudattanut musiikkia, lätrännyt suihkussa ja jättänyt astiat minimaaliseen tiskialtaaseen, voin pestä ne sunnuntaina. Kämppikset; olkaa useamminkin poissa, jookos? ;)

Torstaina katsoin neloselta Harper's Islandia, koska se olisi voinut olla hyvä mutta sitten se olikin vaan tosi mauton. Mitä tästä opimme? Telkkaria on ihan turha katsoa, kun ei sieltä kuitenkaan tule mitään. *vilkaisee ohjelmalistaa* No jaa, Top gearia tulisi mutta olen nähnyt tuon jakson jo. Telkun sijaan olen viihdyttänyt itseäni lukemalla Lucky Lukea, Muumeja ja ädiltä saadun Roald Dahlin novellikokoelman Nahka. Siitä on taas aikaa, kun ylipäätänsä olen lukenut novelleja mutta vielä enemmän kun ne ovat oikeasti pistäneet miettimään. En halua spoilata ketään joten ei mitään juoniselostuksia mutta ainakin Lampaalla teurastettu, Genesis ja katastrofi sekä Tie taivaaseen olivat ihan loistavia.


Yritän kovasti etsiä verhoja tai jotain kivaa kangasta, josta saisi verhot. Tykkään nykyisistä verhoista kovasti mutta ne eivät peitä koko ikkunaa ja se on vähän epäkäytännöllistä, kun puista tippuu lehdet ja viereisestä talosta näkee sisään. Eurokankaassa olisi ollut montakin kivaa kangasta mutta 17 euron metrihinta vähän hirvittää. >_< Päätin sen sijaan suunnata väkerrysinspiraation ihmisten synttärilahjoihin, koska nythän on jo syyskuu ja siitä alkaa koko synttärirumba. Mutta mitä teen Suvin lahjan kanssa, kun se on kohta jo kaukana poissa? Paniikki much, eh? :)

Tänään alkoi koulu "ihan oikeesti". Tai no, mulla on edelleen vaan ma-ti-ke koulua mutta kurssit alkaa olla järjestyksessä ja kunhan teen muutaman kirjatentin niin Kelankin pitäisi olla tyytyväinen. Mitenkään kuivilla ei silti olla, koska esim, 2006 opetussuunnitelman mukaan (jonka mukaan me siis mennään, kai) proseminaarista pitäis saada 9 opintopistettä. Nyt siitä saa 4. Mua kiinnostaa kovasti miten (ja kuka) tämä selviää. Olisi myös kiva saada ne Ryukokun paperit, että voisi mennä anomaan joltain ihmiseltä niistäkin opintopisteitä. Kursseista vielä sen verran, että Johdatus ammattikielten kääntämiseen en-su, vaikutti ihan ok:lta ja Englannin kielioppi 2 just siltä, että toivottavasti se opettaja ei kysy multa ikinä mitään, koska vastaukseksi tulee melko varmasti O_O ilme ja "I have NO idea". x)

Perjantaina kävin kirjastossa ja kahmin kasan kirjoja; Muumeja, 5.Potterin suomeksi (yritän..kovasti), jonkun Lucky Luken (nostalgiaa!!), Varjak Käpälän ja Larssonin dekkarin, kun siitä leffasta niin kovasti ihkutin. Luin kirjan jo. *virne* Se on hyvä mutta siinä korostetaan eri juttuja kuin leffassa, mikä on hyvä juttu, koska nyt molemmat toimivat hienosti. On muuten ensimmäinen kerta, kun olen lukenut Tuollaisen dekkarin, vaikka siinä onkin Sellaiset kannet ja Sellainen fontti. Joo, syviä ennakkoluuloja. Nyt odotan epätoivoisena 2.osaa (Tyttö, joka leikki tulella) mutta ne ovat kaikki lainassa ja kieltäydyn varaamasta, koska se maksaa euron ja ennen se maksoi markan. Ensimmäinen ihminen joka tulee inisemään ettei saa enää ajatella markkoja saa tiiliskivestä päähänsä. Tämä on periaatekysymys.
Lauantaina Haski kiskoi minut rakkaan kirjani luota ja lähdettiin Lauran synttäreille. Oli kivaa mutta en jaksanut mennä baariin eli olin kotona jo kahdentoista maissa.

Nyt yritän tehdä raakakäännöstä kirotusta Puruvesi matkailuesitteestä ja jostain syystä *inhoan* koko hommaa niin paljon. Ei mitään motivaatiota vaikka kuinka yritän. Pelkkä teksin ajatteleminen ällöttää mutta pakko se on, kun torstaihin mennessä pitäisi palauttaa. Apuva.

Totesin muuten, että huoneessa mahtuu jumppaamaan, jos siirtää tuolin oven eteen (hyvä kukaan ei pääse pois, eiku..), rahin pöydän alle ja meikkipöydän kirjahyllyn ja peilin väliin. No, onneksi on sitä motivaatiota..>_>

Huispausta ja ruotsalaisia leffoja

Luin tänään pitkästä aikaa ihan oikeaa kirjaa. Uhriksi joutui Jaana Kaparin Pollomuhku ja Posityyhtynen, joka siis kertoo Pottereiden kääntämisestä. Sain kirjan lainaan Taijalta joten ajattelin pitää kiirettä ja luinkin koko opuksen yhdeltä istumalta (toisaalta, vaivaiset 160 sivua joten). En ole hirveän vakuuttunut. Kaparin tyyli on vähän ärsyttävää ja erityisesti ottaa kalloon nämä ihanat "mutta enhän minä kääntäjänä mitään sellaista saa tehdä, mennä lisäämään mitään omiani, hihii" tokaukset. AAAAARRGHHBÖHSVGIVHKFYUP!!! Oli ihan mielenkiintoista lukea miltä mediapyöritykseen joutuminen tuntui mutta vähän epäilen ovatko suomentajat oikeasti niin hyvää pataa keskenään kuin Kapari antaa ymmärtää. Toinen hyvä pointti oli se, miten silloin joskus ennen tietokoneita (aka Vuonna Miekka ja Kivi), kirjailijat kirjoittivat käsin joten kaikki mitä paperille asti päätyi (sanavalinnat, miksi juuri tuo sana jos sille olisi muitakin vaihtoehtoja?) oli aika tarkkaan mietittyä ja kääntäjän olisi hyvä muistaa se kääntäessään. Tietokoneaikaan on tietysti paljon helpompi palata tekstiin ja korjata sitä mielensä mukaan mutta saa niitä käänösratkaisuja silti miettiä tarkkaan jo ihan ekallakin kerralla, ainakin minun mielestä. Parasta oli ehdottomasti kirjan loppupuoli, jossa Kapari selittää miten on päätynyt suomentamaan esim. hevoskotkan tai jonkun loitsun juuri siten kun on sen sattunut kääntämään. Myös kansikuvista puhuminen oli mielenkiintoista. Tuli melkein sellainen olo, että täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea viimeiset 3 Potteria vihdoin ja viimein myös suomeksi.

Koska säätiedotuksen lupailemaa sadetta ei kuulunut, lähdin kaupungille opettelemaan kadunnimiä ja ostamaan hedelmiä. Kotiin päästyäni halusin katsoa jonkun leffan ja muistin, että koneella on Stieg Larssonin romaaniin perustuva Miehet jotka vihaavat naisia. Minusta leffa oli hyvä. Tykkäsin kovasti molemmista päähenkilöistä ja olin niin tyytyväinen, kun Lisbeth pääsi kostamaan sille ällölle holhoojalle, koska yh, hyi helvetti. Raiskauskohtaukset nyt eivät yleensäkään ole kivoja mutta tuo oli jotain aivan järkyttävän kamalaa. Haluaisin lukea kirjankin mutta joidenkin kohtien yli saa varmaan hyppiä. Ja mullahan on siis suhteellisen teräksinen vatsa ja veri ja suolenpätkät ovat lähinnä vaan epäesteettisiä. Onneksi loppu oli sentään onnellinen. :D

Tajusin juuri, että kirjoitin kääntämisestä ihan vapaaehtoisesti omalla ajallani, vaikka olisin voinut lukea hömelöä Dalek-asu fikkiä (uudestaan). Täällä on varmaan vedessä jotain omituista.