Juhannusta

Toivottavasti kaikilla on ollut kiva juhannus. :) Mulla ainakin on ollut kivaa ja rentoa. Suvi oli täällä ja Annika kävi välillä töissä ja tuli sitten taas tänne hillumaan. Säätkin on ollut oikein jees, eli ulkona pystyi syömään ja muutamat rusketusrajat tuli hankittua. Parhainta (Suvin tuliaisten lisäksi) on, kun ei ole tarvinnut mennä minnekään ja saanut nukkua pitkään (puoli kymmeneen). Veikkaan kyllä että huomenna ei ole yhtään levännyt olo, kun joutuu taas töihin.


Mun tytöt <3. Käytiin kauhistelemassa ala-asteen pihalla ja kiipeiltiin niillä kallioilla jonne ei pienenä saanut mennä.

Sormetkin on taas melkein käyttökunnossa. Onnistuin siis keskiviikkona polttamaan oikean käden etu- ja keskisormen (joo, kiva) aika pahasti ja ne ovat nyt olleet paketissa. Tänään selvisin pelkällä laastarilla mutta vähän ikäviltä ne vielä näyttää. :P

Olisihan sitä porakonetta helpompi käyttää koko kädellä mutt meni se nyt näinkin.

Ja ja ja, ööh, viime viikolla äidille tuli vieras Japanista ja mut raahattiin mukaan esittelemään Turkua. Oli tosi kivaa, koska tämä Maki oli hirveän kiva vähän mua vanhempi tyttö, joka osasi englantia, eli mun ei tarvinnut tulkata. Hyvä juttu, koska huomasin, että 85% sanavarastosta on hävinnyt jonnekin, kun ei sitä ole tarvinnut. Mutta oli kivaa, käytiin torilla, Hansassa pyörimässä, Muumimaassa ja tietty Salossa noiden liikkeessä ja iltatorilla.

Muumitalo!!! :D

Tätä ei ollut viimeksi! Drontti Edward.


Käytiin syömässä Naantalissa. Nätti ilma, vaikka tuulikin aika reilusti.

Poseeraustuokio matkalla Muumimaahan.

Ei tässä taas ihmeempää, see ya~

Swinging London Town

Kotona. Takana ehkä paras kaupunkiloma ikinä ja kamerassa ~200 kuvaa lajiteltavana. Olen onnellinen.

Perjantai 5.3.

Matkaan junalla Saloon. Luonnollisesti lippu Turkuun maksaa 2 euroa vähemmän kuin Saloon. Juna on myös luonnollisesti myöhässä. Pääsen perille ilman suurempia ongelmia. Illalla ohjelmassa pakkaamista ja matkaoppaiden selausta.

Lauantai 6.3.

Bussi lentokentälle lähtee kahdeksalta, Pena heittää meidät asemalle. Bussimatka sujuu hyvin, lentokentällä kaikki sujuu hyvin (vaikka unohdettiinkin eväät kotiin x) ja lentokoneessa kaikki sujuu hyvin. Alustava toimintasuunnitelma on laadittu ja Heathrown kentällä suunnistamme ostamaan Oyster-kortit sekä lipun junaan, jolla pääsee Paddingtonin asemlle. Matkaan kuluu noin 25 minuuttia ja hotelli on noin 2 minuutin päässä asemalta. Heitämme tavarat huoneeseen ja suuntaamme Oxford Streetille. Kello on kolme ja ihmismäärä musertava. Kuvittelin Japanin helpottaneen väkijoukkoihin suhtautumista mutta silti vähän ahdistaa, kun yrittää päästä eteenpäin. Sovituskoppeihin on järkyttävät jonot, joten tyydyn kokeilemaan vain paria takkia. Liian lyhyet hihat. Miten yllättävää. Käymme syömässä mäkkärissä (ou jee, mutta oli nälkä ja se oli lähinnä) ja lähdemme taas kiertelemään kauppoja. Kokeilen farkkuja, jotka ovat liian pitkät (!!!!!!!) ja isot. Äiti haluaa kahville joten käymme istumassa Starbucksissa. Kahvi on pahaa ja kallista. x)

Illan tullen suuntaamme kohti St Martin's Theatrea, jossa pyörii Agatha Christien Hiirenloukku. Näytelmää on esitetty kohta 60 vuotta mutta nyttenkin sali oli aika täynnä. Oltiin nähty Hiirenloukku Tampereella joitain vuosia sitten, mutta molemmat halusivat nähdä alkuperäisen version. Näytelmä olikin hyvä ja hieno mutta penkit olivat älyttömän pienet (eli ei minkäänlaista jalkatilaa) ja istuin täysille käännetyn patterin vieressä. Aikainen herätys, matkustus ja lämpö tekivät luomet aika raskaiksi. Näytelmän jälkeen kävelimme underground-asemalle ja harrastimme autobongausta. The Ivy- ravintolan edessä seisoi nätissä jonossa uusi Rolls Royce, pari uutta Ferraria, Aston Martin ja muutama "huonompi" Mersu. En sentään ottanut kuvia. Tosin lähinnä siksi että kamera ei toimi pimeässä. Sunnuntaina nähtiin uusi Bentley, josta otin kuvan, koska katu oli tyhjä. x) Nähtiin myös kaksi Lamborghinia ja tosi paljon uusia Porcheja. Niin ja niitä kuuluisia double deckereitä tietty. :D

Sunnuntai 7.3. eli HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ÄITI!!!!

Sää suosi edelleen eli aurinko paistoi ja vain tuuli kiusasi. Tarkoituksena oli katsastaa Big Ben, London Eye, Houses of Parliament, Downing Street 10, Horse Guards, Trafalgar Square ja Buckingham Palace ennen Camden Townia ja Suvin tapaamista. Ei myöhästytty kuin puolituntia, ja sekin johtui siitä että Waterloon asemaa oli ihan käsittämättömän vaikea löytää. Tiesin missä ollaan ja missä asema on mutta en miten sinne pääsee. xD Kaikki nähtävyydet olivat vaikuttavia, hevoset söpöjä ja St. James's Park hieno, vaikka olikin vielä talvi.







Camden Town ja Camden Market olivat aika perinteiset "vaihtoehtokrääsään" keskittyvät markkinat. Kaupat oli kyllä koristeltu hienosti ja jokatoinen putiikki mainosti olevansa tatuointi- ja lävistysliike. Right. Epäilen vähän ammattiataitoa mutta voihan ulkonäkö pettää. Mutta mutta, näin Suvin (YAYYYYYYY~~ vaikka olikin ihan epätodellista ja outoa), söin fish'n'chipsejä ja ostin maailman hienoimmat lenkkarit. Heitin loppuunkulutetut talvikengät roskiin ja tajusin vasta sitten että Suomessahan on vielä lunta..oh well, murehditaan sitä sitten kun liukastelen Joensuun juna-asemalta kotiin. Suvi halusi löytää jonkun kuuluisan pubin nimeltä World's End. Paikka löytyi ja juotiin äidin kanssa yhdet paukut, kun oli niin pirun kylmä. Sitten siirryttiin kolmistaan takaisin keskustaan ja löydettiin ihan uskomattoman ihana teekauppa, josta lähti mukaan hunajaaprikoosivanilja ja turkkilainen omena teetä. Sitten Suvin olikin aika lähteä ( snif ;_;) ja mekin suunnattiin äidin kanssa hotellille. Löydettiin hotellin läheltä pieni italialainen ravintola, josta sai ihan älyttömän hyvää pizzaa. Syömisen jälkeen koukattiin kaupan kautta ostamassa juotavaa ja katsottiin vähän brittiläistä televisiota ennen nukkumaan menoa.

Shoe love.

Maanantai 8.3.

Aamulla olisi voinut nukkua pidempään mutta nähtävyydet kutsuivat. Matkasimme katsomaan Tower of Londonia ja Tower Bridgea. Aurinko paistoi ja uusilla kengillä oli hyvä kävellä. Ulkoilun jälkeen suuntana oli British Museum, jossa olisi voinut viettää viikon, mutta koska aikaa oli rajatusti olin päättänyt jo etukäteen mitä haluan nähdä. Egyptin osastot koluttiin läpi ja äiti halusi nähdä Meksikosalin. Listalla oli vielä Pääsiäissaaren pääpatsas, joka oli hieno. Ja olen huono kääntäjä, kun Rosettan kivi ei herättänyt sen kummempia intohimoja. Hieno oli mutta muumiot kiinnostavat enemmän. Estin itseäni matkamuistomyymälässä ja ostin vain pari japanilaista postikorttia ja kiven, jossa luki hieroglyfeillä "love". Ihan hyvä päätös, koska löysin myöhemmin Uniqlosta oikein kivan biker-takin, joka oli ihan pakko saada. Museon jälkeen päätimme käydä kysymässä läheisestä lippupisteestä halpoja teatterilippuja mutta ei niillä ollut mitään. Setä neuvoi kysymään suoraan teatterista ja koska kuljimme Dominion theatren ohi niin kurvasimme sisään ja olihan siellä sopivasti kaksi vierekkäistä paikkaa halvemmalla ylärivillä We Will Rock You- musikaaliin. Liput taskussa lähdimme etsimään halpaa Primark- tavarataloa ja eksyttiin matkalla aika moneen muuhunkin kauppaan (kuten Marks & Spenceriin). Primark oli iso ja tavara älyttömän halpaa (5 paria kivoja kuviosukkia 2£, t-paita 2,5£ jne.) ja sielläkin oli paljon ihmisiä. Pyörittiin siellä, napattiin ruokaa Subwaysta ja suunnattiin teatterille, jossa jouduin turvatarkastuksen uhriksi äidin ostaman ginipullon takia. Meinasin kyllä kysyä, sen jälkeen kun tyyppi käski minun jättää kassin narikkaan, että luuleeko se että vedän pullon giniä siinä väliajalla? Oikeesti? x) Noh, ei siinä mitään, lähinnä vaan huvitti ja vein kassin kiltisti narikkaan. Teatteri oli tosi upea, punaista samettia, kultaa, jne. Istuttiin ylimmällä rivillä mutta näkyvyys ja kuuluvuus olivat ihan täydelliset. Kummallakaan ei ollut mitään ennakkokäsitystä mitä odottaa. Toivoin tietty, että esitys olisi hyvä, kun Queenista kerran muutenkin tykkään ja äiti oli samoilla linjoilla. Ei hätää. Esitys oli kerrassaan ihan älyttömän upea!!!!!!! Hyvät näyttelijät (saahan fanittaa Popia, Britneyta ja Killer Queenia, saahan?), hyvät lavasteet, hyvä juoni ja hyvät sovitukset. Yleisö huuusi ja lauloi ja taputti mukana ja encorena kuultu Bohemian Rhapsody oli piste i:n päällä. Kädet oli hellinä taputtamisesta ja bussimatka hotellille kului musikaalin vitseille kikattaen. Ärsytti, kun soittimessa ei tietenkään ollut yhtään Queenia mutta onneksi täällä on muutama CD ja isot stereot. :3



Museokamaa



Musikaaleja


Tiistai 9.3.

Aikainen herätys (waah, tahtoo nukkua) ja kävelylle Hyde Parkiin ja läheisiin kauppoihin. Kylmää ja karua ja hirveästi lenkkeiliöitä. Kelpais munkin juosta näissä puitteissa.. Kahdeltatoista lähti juna lentokentälle, jossa oli pari tuntia aikaa kiertää kauppoja. Käytiin Harroldsin liikkeessä ihmettelemässä. Koneessa oli väljää ja vallattiin kolme istuinta. Ainoa ongelma oli kaksi "mikrosirun kokoista kakaraa, jolle on annettu kolme karkkia ja nyt ne on hysteerisiä" (äiti oot ihan paras! XD Meinasin kuolla nauruun. <3 <3 <3), joiden äiti ei edes yrittänyt hiljentää niitä. ARGH. Perkele, hiljaa. Kentällä sai odotella lähtövuoroa melkein tunnin minkä takia saatiin odottaa bussia Suomen päässä tunnin verran. Tylsää mutta päästiin kuitenkin puoliltaöin Saloon. Yuki tuli jalkopäähän nukkumaan, kun pääsin yhdeltä sänkyyn. Nukuin kuin tukki.


Vaikuttava puistonpenkki ja äiti uuden laukun ja huivin kanssa.

Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän onnistunut reissu ja Lontoo oli juuri niin hieno paikka kuin toivoinkin. Sää suosi ja hotelli oli kelvollinen ja älyttömän hyvällä paikalla. Kallista oli (kalliimpaa kuin Tokiossa!) mutta tarjonta oli mahtavaa. Ihmiset ystävällisiä ja julkinen liikenne pelitti. Edes lentokenttä ei ollut yhtään paha, vaikka olinkin kuullut siitä kaikkia kauhujuttuja. Teatteriesitykset olivat tosi hienoja ja hyvä tapa viettää iltaa. Nähtävää jäi vielä vaikka kuinka eli uudestaan on pakko päästä, vaikka saatiinkin kaikki listassa olleet asiat tehtyä. Eikä eksytty kertaakaan. Ja matkustettiin punaisen bussin yläkerrassa kahdesti. :D

So today was a complete waste of make-up. I’d have been better off staying in bed. Yes, I know it's only 1 PM.

Vaihdoin vaatteet aamulla kolmesti, koska mikään säähän sopiva ei tuntunut hyvältä päällä. Neuleesta irtosi nappi, kaadoin teevettä muroihin ja radiossa puhuttiin taas vaan olympialaisista. Lisäksi eilen salilla muljahtanut olkapää piti ikävää narskunaa kun laitoin paitaa päälle. Ruotsin tunnilla tuli kivoja flashbackejä yo-kirjoituksiin, kun ope iski eteen tekstinymmärtämisen ja ilmoitti sitten perään, että "eihän ketään haittaa jos tehdään se eka aine samalla, eihän? Sit ei olis tuntia perjantaina". Tekstinymmärtäminen meni kai jotenkin, vaikka en kyllä varmasti osannut valita oikeaa vaihtoehtoa 7 ja 8 kysymyksiin, koska musta ne kaikki olivat oikein..Siitä on liian monta vuotta kun olen viimeksi joutunut pähkäilemään moisia kompia. Oletan, että se yksi sana jota en tajunnut oli varmaan aika ratkaiseva...oh well. Siihen päälle sitten aine, jonka aiheena oli sähköposti jollekin ihmiselle, joka on lupautunut pitämään puheen jossain tilaisuudessa ja siinä oli vaikka kuinka monta kohtaa mitkä piti sisällyttää. Ihan yksi pieni ongelma vain. Mikä on lentokenttä, puhuja, tilaisuus, hotellivaraus, hakea, ohjelma, esitys, puhe, sali, aikataulu, kyselytilaisuus tai yleisö på svenska? Että joo-o, tuli varmaan mahtava aine, kun siihen annettiin puolituntia aikaa. FAIL. Ruotsin jälkeen raahustin Leskisen luo kuulemaan palautetta tutkimussuunnitelmasta (på finska). En jaksanut kauheasti panikoida, koska, no, Leskinen, ja kaikki menikin ihan jees. Osaan siis vielä kirjoittaa akateemista suomea, varsinkin jos joudun keksimään puolet päästäni. Taas kerran. Hyvästä palautteesta piristyneenä kävelin kirjastoon ja nappasin mukaani ruotsinkielisen Muumin, Wilden Dorian Grays Porträtt (sen kieli menee multa kyllä ihan varmasti yli ymmärryksen mutta yritetään edes) ja Cormac McCarthyn Tien ja All the Pretty Horsesin. Ollaanpas sitä monikielisellä tuulella.

Kaupassa en meinannut tunnistaa lempikassaani, kun hän oli värjännyt hiuksensa. I liked the blond better, sorry hon. Edelläni olleet kaksi asiakasta meinasivat molemmat unohtaa ostoksensa, mikä tuntui huvittavan kassaneitiä suuresti. Kotiin päästyäni mieliala kohosi huomattavasti, kun huomasin että kirja oli saapunut! YAY! Kyseessä on David Gerroldin The World Of Star Trek ja ei hätää, siitä tulee arvio heti kun olen lukenut sen. :3 Kivaa kerrankin olla fandomissa, josta on oikeasti kirjoitettu kaikkea akateemista hömppää. Tunnen itseni niin älylliseksi. XD

Toinen mainostamisen arvoinen asia on tämä leffa.


Love the Beast on dokumettileffa, joka kertoo Eric Banan suhteesta 1974 malliseen Ford XB Falcon Hardtop -autoon, joka miehellä on ollut reilut 25 vuotta. Ei varmaan enää tässä vaiheessa tule kenellekään yllätyksenä, että mun mielestä jotkut esineet/koneet ovat ennemmän kuin vain kasa metallia ja ruuveja. Erityisen helppoa on inhimillistää autoja, koska niissä vain on sitä jotain. Top Gear käyttää nimitystä "x-factor" puhuessaan autoista, jotka eivät välttämättä ole erityisen hyviä mutta sellaisen hankkisi silti, vaikka parempiakin on tarjolla. Clarkson on kirjoittanut aiheesta kirjankin: I Know You Got Soul (suom. Se ei ole vain kone). Hyvä esimerkki on oma Luupääni, joka ei todellakaan ole hieno tai uusi tai nopea (tai edes kauhean taloudellinen) mutta rakastan sitä silti, koska aina kun lähden sen kanssa jonnekin, tuntuu että se on innoissaan siitä, että taas mennään jonnekin, yay! :D Enkä edes erityisemmin välitä ajamisesta, koska argh, muut autoilijat ja liikennevalot ja lunta ja jäätä ja räntää ja ei rahaa bensaan ja tylsää kun ei voi kattoa leffaa ja ONKO SITÄ VILKKUA NIIN SAAKELIN VAIKEA KÄYTTÄÄ?!?! Enkä tykkää suomalaisesta ajokulttuurista, koska nuorena naisena ja vanhalla autolla ajavana olen sen pohjasakkaa ja kaikkien *sellaisten* keski-ikäisten mersukuskien nokittavana. Mutta, kun on hyvä keli ja tie on tyhjä (vanha ykköstie Saloon on tosi jees) ja stereoista tulee hyvä biisi (ja auto toimii x) se tunne on jotain niin siistiä.

Ja takaisin leffaan. Se oli mielenkiintoinen mutta kaipasin kovasti tekstitystä. Aussiaksentti on vähän vaikeaselkoista, kun kolme äijää puhuu päällekäin jostain moottoriin (tai jousitukseen? vai jarruihin? o.O) liittyvästä. Puhumattakaan ralliosuuksista, joissa en saanut kuskin tai kartturin puheesta mitään tolkkua. Paitsi sen "oh hell" kirouksen, kun mentiin päin puuta. Eli katsokaa ihmeessä jos autot tai Eric Bana kiinnostaa. :D

Mistä lähtien Ystävänpäivä on ollut myös Singles Awareness Day? o.O Törmäsin termiin ontd_startrekin Valentine's Day party postauksessa ja se herätti hämmennystä. Miksi pitää keksiä joku anti-Valentine's Day systeemi, eikö voi vaan unohtaa koko juhlaa? Tämä luultavasti käykin helpommin Suomessa, kun meillä se tosiaan on Ystävänpäivä eikä niinkään pareille suunnattu. Oh well, kirjoituksen pointti oli se, että ihmiset saivat postata mitä halusivat ja ajattelin pistää tähän hienoja kuvia, jotka aiheuttivat hilpeyttä (lue: hysteerisen kohtauksen) tai d'waaaaa, cute- reaktion.

Enjoy~~

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

Saappaista toivottiin kuvaa, joten tässä olisi:

Peruskauraa siis, mutta tykkään siitä miten ne onnistuu olemaan aika täydellinen välimuoto TOS- ja Reboot-saappaista. <3

Nyt olisi sitten ystävänpäivä ja laskiainen samalla kertaa. Juhlin kirjoittamalla taas yhden tutkimussuunnitelman kandia varten, suomeksi tällä kertaa, ja ahdistumalla kielioppi 2:n tentistä. Idioottimaista, koska tentti oli perjantaina enkä panikoinut sitä ennen mutta nyt ennen nukahtamista mielessä kummittelee kaikki ne termit joita en osannut. En voi tajuta miksi pääni toimii näin pöhkösti; enhän mä voi enää vaikuttaa asiaan, joten miksi murehtia?! Argh.

Eilen leivoin kokeilukeksejä ja kävin lenkillä pakkasta (-16) uhmaten. Yritin myös etsiä jotain kivaa hiusmallia, koska haluan kampaajalle. Olen kyllästynyt mustaan ja aion kiduttaa kanssaihmisiä juurikasvulla. Meillä on ilmeisesti hiihtoloma viikolla 10 ja voisin silloin käydä luottokampaajalla Turussa värjäämässä, joten ihan turha iskeä tähän lisää mustaa, kun se varmaan nytkin jo itkee, kun ilmoitan että jotain muuta väriä (luultavasti punaista), kiitos. :D

Lupasin joskus laittaa kuvia parantuneesta tatskasta. Tässä yksi.
Lovelovelovelove. Ja olen vihdoinkin päässyt yli pelosta, että se huuhtoutuisi suihkussa pois. x)

Kylmää ja kaunista

Kävin tänään terkkarilla, kun yskän ja kurkkukivun yhdistelmä, joka on vaivannut nyt melkein pari viikkoa, päätti tulla taas vähän pahemmaksi. Siinä kävi juuri niinkuin oletinkin, eli ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja juoda kuumaa. Jos ei ensi viikon loppuun mennessä helpota niin sitten uudestaan lääkäriin. Eikä saa mennä salille tai muutenkaan rasittaa itseään. Ärsyttävää mutta ei siinä sitten muukaan auta. Lohdutukseksi ostin hunjamantelitäytteistä valkohomejuustoa ja viikunoita.

Aamulla oli ihanat -25 astetta. Urhoollisesti tarvoin ruotsin tunnille, missä pelattiin Aliasta yliopistosanoilla. Sitten kävin kirjastossa toteamassa, että kaikki haluamani kirjan kappaleet ovat lainassa ja sitten kaupunginkirjastossa toteamassa, että se aukeaakin vasta yhdeltätoista ja kello on nyt kaksikymmentä yli kymmenen. En jäänyt odottamaan.

Keittiön kattolammpu on edelleen palanut. Se on varmaan pimeenä aika kauan, koska minä en sitä rupea vaihtamaan, kun olen sen viimeksi vaihtanut. Jos on niin käsi ettei pysty ostamaan lamppua ja vaihtamaan sitä, niin sitten ollaan pimeydessä, mulle on ihan sama. *grumble*

Muistaakseni lupasin joillekin, että pistäisin eeppisiä kuvia vihreistä toppahaalareista, jotka pelastivat kuusenhakuretken ennen joulua. Melkein tekisi mieli pyytää äitiä lähettämään ne tänne, tyylikkyydestä viis. x)


Toinen kuva on hienosta laukusta, jonka Michelle lähetti myöhästyneeksi joulu/synttärilahjaksi. Thanks girl! <3

Pitkän harkinnan jälkeen

Tarkkaan ottaen noin seitsemän vuoden harkinnan jälkeen kävin ottamassa tatuoinnin. Se on ihan jumalattoman nätti ja haluaisin vain seistä peilin edessä sitä ihailemassa. Kuva ei tee sille oikeutta, kun iho oli vielä ihan punainen ja pinnalla on verta ja ties mitä kudosnesteitä. Lisää kuvia tulee kunhan tatska parantuu ja saan jonkun valokuvaamaan. :)

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Being crafty, oh yes~

Uusi ostoskassini, teemana Liisa Ihmemaassa. :)

Yksin kotona

Hammaslääkäreissä on se ikävä puoli että ne harvoin muistavat suomentaa puhettaan potilas raukalle, joka suu ja silmät ammollaan kuuntelee ylitseen käytyä keskustelua ja yrittää ymmärtää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopulta hammaslääkäri toteaa ihan selvällä suomen kielellä, että juu, hoidetaan se nyt heti ja seuraavaksi suussa on kolme laitetta ja kaksi paria käsiä. Ja vihloo niin helvetisti. Raastava tuska kestää viitisen minuuttia ja sitten ollaankin tunkemassa ovelle hoitolappu kourassa. Kiitos ja hyvää viikonloppua. Ovi painuu kiinni. Hämmentyneenä ja kivuissani menen aulaan ja vuoronumeron otettuani istun tutkimaan lappua. Jaa, että pintavauriota korjattiin. Onko se eri asia kuin reikä? Saan odottaa vartin ennen kuin pääsen maksamaan ja nyt voin heittää hammaslääkärin mielestäni seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tai sitten ei, koska hammasta vihloo vieläkin ja en pysty pureskelemaan kuin toisella puolella suuta. Mutta ehkä tämä tästä ja jos ei niin menen yths:lle valittamaan.

Hammaslääkärin jälkeen pyöräilin Prismaan, sinne on kämpiltä joku 3-4 kilsaa eli ei mikään mahdoton matka, mutta ostosten kuljettaminen on vähän vaivalloista. Matkan varrella pysähdyin parilla kirpputorilla, jotka olivat molemmat sitä luokkaa ettei mihinkään tehnyt mieli koskea ja ulos päästyään toivoo, että haju ei ehtinyt tarttua vaatteisiin. Lyhyesti: ei tarvitse mennä uudestaan.

Koko asunto on viikonlopun ajan vallassani, kun kaikki muut häipyivät omille teilleen, joten olen luonnollisesti käyttänyt tilannetta hyväkseni ja huudattanut musiikkia, lätrännyt suihkussa ja jättänyt astiat minimaaliseen tiskialtaaseen, voin pestä ne sunnuntaina. Kämppikset; olkaa useamminkin poissa, jookos? ;)

Torstaina katsoin neloselta Harper's Islandia, koska se olisi voinut olla hyvä mutta sitten se olikin vaan tosi mauton. Mitä tästä opimme? Telkkaria on ihan turha katsoa, kun ei sieltä kuitenkaan tule mitään. *vilkaisee ohjelmalistaa* No jaa, Top gearia tulisi mutta olen nähnyt tuon jakson jo. Telkun sijaan olen viihdyttänyt itseäni lukemalla Lucky Lukea, Muumeja ja ädiltä saadun Roald Dahlin novellikokoelman Nahka. Siitä on taas aikaa, kun ylipäätänsä olen lukenut novelleja mutta vielä enemmän kun ne ovat oikeasti pistäneet miettimään. En halua spoilata ketään joten ei mitään juoniselostuksia mutta ainakin Lampaalla teurastettu, Genesis ja katastrofi sekä Tie taivaaseen olivat ihan loistavia.


Yritän kovasti etsiä verhoja tai jotain kivaa kangasta, josta saisi verhot. Tykkään nykyisistä verhoista kovasti mutta ne eivät peitä koko ikkunaa ja se on vähän epäkäytännöllistä, kun puista tippuu lehdet ja viereisestä talosta näkee sisään. Eurokankaassa olisi ollut montakin kivaa kangasta mutta 17 euron metrihinta vähän hirvittää. >_< Päätin sen sijaan suunnata väkerrysinspiraation ihmisten synttärilahjoihin, koska nythän on jo syyskuu ja siitä alkaa koko synttärirumba. Mutta mitä teen Suvin lahjan kanssa, kun se on kohta jo kaukana poissa? Paniikki much, eh? :)

Huispausta ja ruotsalaisia leffoja

Luin tänään pitkästä aikaa ihan oikeaa kirjaa. Uhriksi joutui Jaana Kaparin Pollomuhku ja Posityyhtynen, joka siis kertoo Pottereiden kääntämisestä. Sain kirjan lainaan Taijalta joten ajattelin pitää kiirettä ja luinkin koko opuksen yhdeltä istumalta (toisaalta, vaivaiset 160 sivua joten). En ole hirveän vakuuttunut. Kaparin tyyli on vähän ärsyttävää ja erityisesti ottaa kalloon nämä ihanat "mutta enhän minä kääntäjänä mitään sellaista saa tehdä, mennä lisäämään mitään omiani, hihii" tokaukset. AAAAARRGHHBÖHSVGIVHKFYUP!!! Oli ihan mielenkiintoista lukea miltä mediapyöritykseen joutuminen tuntui mutta vähän epäilen ovatko suomentajat oikeasti niin hyvää pataa keskenään kuin Kapari antaa ymmärtää. Toinen hyvä pointti oli se, miten silloin joskus ennen tietokoneita (aka Vuonna Miekka ja Kivi), kirjailijat kirjoittivat käsin joten kaikki mitä paperille asti päätyi (sanavalinnat, miksi juuri tuo sana jos sille olisi muitakin vaihtoehtoja?) oli aika tarkkaan mietittyä ja kääntäjän olisi hyvä muistaa se kääntäessään. Tietokoneaikaan on tietysti paljon helpompi palata tekstiin ja korjata sitä mielensä mukaan mutta saa niitä käänösratkaisuja silti miettiä tarkkaan jo ihan ekallakin kerralla, ainakin minun mielestä. Parasta oli ehdottomasti kirjan loppupuoli, jossa Kapari selittää miten on päätynyt suomentamaan esim. hevoskotkan tai jonkun loitsun juuri siten kun on sen sattunut kääntämään. Myös kansikuvista puhuminen oli mielenkiintoista. Tuli melkein sellainen olo, että täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea viimeiset 3 Potteria vihdoin ja viimein myös suomeksi.

Koska säätiedotuksen lupailemaa sadetta ei kuulunut, lähdin kaupungille opettelemaan kadunnimiä ja ostamaan hedelmiä. Kotiin päästyäni halusin katsoa jonkun leffan ja muistin, että koneella on Stieg Larssonin romaaniin perustuva Miehet jotka vihaavat naisia. Minusta leffa oli hyvä. Tykkäsin kovasti molemmista päähenkilöistä ja olin niin tyytyväinen, kun Lisbeth pääsi kostamaan sille ällölle holhoojalle, koska yh, hyi helvetti. Raiskauskohtaukset nyt eivät yleensäkään ole kivoja mutta tuo oli jotain aivan järkyttävän kamalaa. Haluaisin lukea kirjankin mutta joidenkin kohtien yli saa varmaan hyppiä. Ja mullahan on siis suhteellisen teräksinen vatsa ja veri ja suolenpätkät ovat lähinnä vaan epäesteettisiä. Onneksi loppu oli sentään onnellinen. :D

Tajusin juuri, että kirjoitin kääntämisestä ihan vapaaehtoisesti omalla ajallani, vaikka olisin voinut lukea hömelöä Dalek-asu fikkiä (uudestaan). Täällä on varmaan vedessä jotain omituista.

Nimpparia ja hieno leffa

 

Kiitos nimpparionnitteluista! :) Iskän ja äidin kortit pääsivät kuvaan.

Kävin tänään ottamassa viimeisen twinrix-rokotteen ja varaamassa ajan hammaslääkärille. Kotona katsoin ihan loistavan fluffyn ja höttöisen leffan Were the World Mine. Nyt tekee mieli lukea Shakespearea (ja Charlotte Brontën Jane Eyre..mikäköhän nyt on iskenyt?), vaikka tiedänkin ettei se tule olemaan noin glitteristä. ;D


Niin ja katsoinhan minä Dark Harborinkin (ruotsisubeilla x), koska Alan Rickman ja Norman Reedus=win. Leffa muuten oli juuri niin hämmentävä kuin muistinkin. Suosittelen.

Huomenta

Bloggaaminen jäi päälle Japanin reissusta ja vaikka tänne ei ehkä mitään niin mielenkiintoista (tai usein) tulekaan kirjoiteltua niin pysyypähän edes jonkinnäköinen kirjoitustaito yllä.
Olen nyt sitten asettunut taloksi Joensuuhun ja opiskelutkin ovat melkein selvillä. Sitten kyllä ottaa päähän jos en pääse tyhmälle Tieteellinen kirjoittaminen vieraiden kielten ja yleisen kielitieteen opiskelijoille (äidinkieli suomi), lähinnä jo siksi että moisen nimihirviön opetteluun piti käyttää aikaa! Tänään olisi rokotus ja pitäisi samalla tilata hammaslääkäriaika, jaiks.

Loppuun muutama hieno kuva kämpästä, pienihän se on mutta kaikki tavarat sentään mahtuivat.




Ja nyt pähkäilemään kurssivalintoja, koska huomasin juuri että Englannin kielioppi 2 menee päällekkäin tuon nimihirviökurssin kanssa. x/